torstai 8. kesäkuuta 2017

Onnettomuudesta opiksi

Kun tehdään ja sukelletaan paljon, välillä myös sattuu ja tapahtuu. Hankoviikon torstaista tuli se päivä kun asiat eivät menneet niinsanotusti putkeen. Se alkoi kauniina Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla, myrsky oli mennyt ja edessä oli täydellinen merityöpäivä.

Aloitimme päivän tankkaamalla pulloja. Tvärminnen ihana Hanna antoi käyttökoulutuksen kompura-asemalle. Tankit tulivat täyteen ja suuntasimme Itäsatamaan. Lounastaessamme pääsimme todistamaan ympäristöonnettomuutta. Vanhempien brittiherrasmiesten purjeveneen tankkaus epäonnistui; 400 litraa polttoöljyä valui suoraan pilssiin. Sedät säikähtivät ja ryhtyivät tyhjentämään menovettä suoraan mereen. Ei noin, yritimme heitä kieltää. Emme tiedä mitä tapahtui seuraavaksi, mutta illalla palatessamme mereltä oli koko sataman vesiallas öljykalvon peitossa. Soitimme poliisille ja viranomaiset ottivat asiasta hyvin kopin. Hangolle merellinen turismi on erittäin tärkeää ja ympäristöhuoli otetaan tosissaan.

Hyvästelimme Bradin ja Yoldia otti suunnan Hauensuoleen. Jesse ja Päivi kuvasivat dronella uskomattoman upeita kuvia. Kun kuvaussuunta oli etelään, näkyi vain pittoreskia saaristomaisemaa. Kopterin katsellessa pohjoiseen, näkymässä on satama täynnä tuontiautoja. Jatkoimme matkaa kohti seuraavaa hylkykohdetta Garppen- nimistä puista 1800-luvun purjelaivaa.

Jesse oli rigannut lisää kamerakaluston valoja ja olimme suunnitelleet kahden valaisijan tekniikalla 3D mallinnuskuvausta. Jesse, Päivi ja minä olimme todella innoissamme menossa testaamaan uutta viritystä. Poiju oletettuun hylkypaikkaan ja koko tiimi mereen. Saavuimme 12 metrin syvyyteen, eikä hylystä näkynyt merkkiäkään. Pelkkää puhdasta merenpohjaa ja siinä asustavat ziljoona sinisimpukkaa. Oletimme hylyn löytyvän läheltä ja lähdin tekemään kehäetsintää. Ei ensimmäistäkään

 kalikkaa

yhtään missään. Tässä kohtaa saa olla kiitollinen kahvakuulatreeneistä, sillä otin pintautumispoijumme mukaan kun lähdimme explooraamaan kauemmas. Sukeltajan veekäyrä alkoi hissuksiin nousta ja puolen tunnin päästä olimme jo niiin kypsiä etsintöihin, että päätimme lopettaa sukelluksen. Hyvä näin, sillä myöhemmin selvisi että Kyppi-rekisterin viralliset koordinaatit olivat ihan pielessä ja olimme jopa väärän luodon luona. Siinä vaiheessa meitä jo nauratti, mutta tärkeä muistutus koordinaattien merkityksestä.

Seuraavalle sukellukselle olimme entistäkin latautuneempia. Nyt lmmi paikansi poijupainon, johon kiinnitimme pintaan asti tulevan poijun. Garppenin hylky on nyt merkitty seuraaville sukeltajille. Loikkasimme mereen ja löysimme painolta lähtevän opasköyden hylyn luo. Kyseessä on iso kohde, entinen laiva on avautunut kuin herneen palko pitkin pohjaa. Räpylöimme hylyn peräosaan, Päivi asetteli mittatikun hylkyyn, ja aloitimme kuvaamisen. Uimme hylkyä poikittain, Jesse keskellä kameran kanssa ja me valonaiset molemmilla puolilla.
Tällaista tasalaatuisesti valaistua kuvaa saatiin aikaiseksi. Kuva Jesse Jokinen.



Sukelluksen loppupuolella Jesse kääntyi puoleeni ja ilmaisi voivansa huonosti. Kysyin keskeytämmekö sukelluksen. Vastaus oli peukalo ylöspäin. Aloitimme välittömän nousun. Mieli ehti pohtia monia syitä mikä saattoi olla pielessä. Pyysin Jesseä katsomaan minua silmiin, jotta pystyin tarkkailemaan, ettei hän mene tajuttomaksi. Olimme kaikki kolme samassa ryppäässä välivedessä ja teimme turvapysähdystä. Poistuin pintaan sukeltajan tietokoneen näyttäessä viivoja eli lupaa pintautumiseen. Näytin pinnalle merkin, kaikki ok. Jäin seuraamaan Päivin ja Jessen turvapysähdystä ja Jessen olo näytti jo paremmalta.

Pinnassa Riikka ja Immi ottivat tilanteen haltuun. Sokerimehua ja lisähappea, onneksi kävimme juuri DAN sukeltajille suunnatun ensiapukurssin juuri tänä keväänä. Toimintamalli oli valmiina päässä. Mietimme mikä sukelluksessa meni pieleen ja viimeinen teoria tukee useamman pienen asian yhteisvaikutusta. Kyseessä oli todennäköisimmin hiilidioksidimyrkytys, jonka saamista edellytti kuvauksessa tapahtunut hengen pidättäminen, kokokasvomaskin kuollut ilmatila, liian vähäinen ravinto ja levon puute. Pulloissa saattoi olla myös epäpuhdasta ilmaa, sillä tankkasimme pulloja myös polttomoottorikäyttöisellä retkikompuralla.

Jesse oli hetken perästä entisellään. Istuimme puoliltaöin vielä katsomassa päivän videosaalista. Todella hyvää kuvaa saatiin aikaiseksi, tosin hyväkään kuva ei ole niin arvokasta että kenenkään tarvii sen takia tinkiä terveydestään. Siispä kanssasukeltajille opiksi, sukeltakaa hyvin ravittuina, levänneinä ja ennenkaikkea-- muistakaa hengittää <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti