Kaksi päivää tiiviissä neukkarissa opiskelemassa fotogrammetriaa on hurahtanut nopeasti. Ihan valtavasti on tullut uutta oppia, mutta käsitys myös meidän työn merkityksellisyydestä on noussut pintaan. Viime kesän Jussarön testaukset ovat todella arvokkaita ja Pasin antamat opit Tvärminnessä kantavat hyvin pitkälle. Kehitystyötä täytyy ehdottomasti jatkaa vielä Nikon kanssa, esittelin hänen tekemiä malleja opeille ja sain hyviä vinkkejä miten ratkaista joitakin ongelmia.
On kuitenkin eri asia tehdä fotogrammetriaa kirkkaissa ja lämpimissä vesissä verrattuna meidän olosuhteisiin. Silti kirkkaan vesien arkeologeilta voi myös oppia paljon työprosesseista ja mikä tärkeintä, kaikkien ei tarvitse toistaa samoja mogia. Nyt ei puhuta ainoastaan fotogrammetrian kehityksestä, aussi-arkeologi esitteli mallinnuksia jotka oli tehty mudassa lepäävistä hylyistä ja sankaritarina kertoi miten he olivat juuttuneet mutaan reisiä myöten. En sitten kehdannut kysyä mikseivät käyttäneet kopteria :-)
Tänään oli päällekkäistäkin ohjelmaa. Olen ICOMOSin vedenalaisasioiden Suomen edustaja ja kansainvälisen asiantuntijaorganisaation kokous oli samaan aikaan fotogrammetrisen kurssin kanssa. Sain anteeksi poissaoloni, sillä kävin moikkaamassa kokoustajia ja osallistuin ICUCHin 25 vuotis-juhlallisuuksiin. Super hauskoja tyyppejä, ihanaa kun mukana on myös pioneeri-sukupolven edustajia, sillä heillä on yleensä parhaimmat jutut. Ai niin, virittelin vaihto-ohjelmaa kanadalaisten kanssa. Heidän fokus on nyt arktisilla alueilla joten voisimme hyvin jakaa kokemuksia kylmissä vesien tutkimussukelluksesta. Tällaisina päivinä sitä taas rakastaa omaa työtään to-del-la paljon!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti